Tsuhnat ja vapauttajat

Kummituksen lokikirjasta, tiistaina 6. toukokuuta 2008, Oikea Rauhanaate™ puhuu. (Päivitetty 7.5.)

Itä-Savo antaa tänään puheenvuoron Virossa asuvalle toimittaja Leena Hietaselle, joka ryöpyttää maan kansalaisuuspolitiikkaa. Artikkeli (STT Helsinki/Risto Jussila) puffaa hänen juuri julkaisemaansa pamflettia Viron kylmä sota (WSOY), jossa hän mm. väittää, että Viro ei ole mikään demokratia ja että sen miehitys on vain myytti. Itukan sanoin hän puhuu “avoimesti” Viron venäläisvähemmistöönsä kohdistamasta “apartheid-politiikasta”.

No niin, kaikkihan tiedämme miten hienoa oli, että Neuvostoliiton kaltainen puhtoinen ihmisoikeusvaltio suostui hyvää hyvyyttään vapauttamaan virolaiset fasismin ja imperialismin ikeestä. Miehityksestä puhuminen on tietysti fasistista propagandaa, kun kyseessä on selkeästi vapauttaminen™. Ja onhan toki selvää myös se, että Viron venäläisvähemmistön ei tule tyytyä asemaansa maan nykyisen imperialistisen politiikan alaisuudessa. Muistammehan vuosi sitten venäläist virolaisten huligaanien tietysti itsensä rikkoessa ja ryöstellessä paikkoja patsasmellakoiden yhteydessä, miten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov joutui lähettämään valituskirjeen EU:n jäsenmaille, siis myös Suomelle. Kirjeessään hän esitti syvän loukkaantumisensa venäläisten rauhansotureiden™ muiston häpäisemisestä, heidän, jotka mm. “antoivat henkensä maailman vapauttamiseksi fasismista”.  Hän kirjoitti myös että Viron “loukkaavat ja räikeät toimet” ovat haaste maailman demokraattiselle yhteisölle ja lisäsi, että Tallinnan tapahtumat horjuttivat “humanismin ja etiikan periaatteita” ja että Viro “uhmasi kaikkia arvoja, joille nykyajan elämänjärjestys perustuu”. Lopuksi hän rauhantahtoa™ uhkuen muistutti, että “Venäjä, joka on maksanut hirveän hinnan fasismista saavutetusta voitosta, ei voi olla välinpitämätön kehityskululle, jossa pyhästä historiallisesta muistosta tulee hetken poliittisten vaatimusten panttivanki”.

(Kiitokset Kullervolle vuoden takaisten tapahtumien tallentamisesta.)

Mutta palataan tähän päivään ja toimittaja Hietaseen. Hänen mielestään “niin Viro kuin Latviakin heikentävät EU:n ja Venäjän suhteita”. Hän korostaa, että “jos suhteet halutaan kuntoon, Virolle ja Latvialle pitää tehdä jotain”. Tehdä jotain? Hmmm… vapauttaa uudelleen?

Entä Suomi sitten? Varmasti harmittaa, että sen vapauttaminen jäi aikoinaan pahasti vaiheeseen…

Hietanen on syvästi Oikean Rauhanatteen™ asialla. Se selviää viimeistään lukemalla hänen blogiaan. Ikävä vain, etteivät kaikki ole ymmärtäneet häntä, koskapa hän on joutunut kirjoittamaan profiilikuvaukseensa tällaista:

 ”Päätyökseni kirjoitin kuitenkin kymmenen vuotta Kauppalehteen ja Turun Sanomiin Viron uutisia. Kauppalehdestä tuli potkut, kun en uskonut nollaveroon ja kerroin Venäjän televisiolle Viron pitävän keskitysleiriä. Turun Sanomista tuli potkut vuosi myöhemmin, kun kirjoitin Suomen laillistavan Viron ja Latvian apartheid-valtioita. Aikaisemmasta toimittajaurastani minulla on Helsingin Sanomien toimittajana ansiolistalla teatterikriitikko Jukka Kajavan ohjaaman teatteriesityksen haukkuminen. Päädyin täyttämään kellonaikoja näyttelykalenteriin. Viro antaa loistavan näkökulman moneen suuntaan. Virosta näkee Neuvostoliittoon, Natsi-Saksaan, Euroopan Unioniin, joukkotiedostusvälineiden tapaan käsitellä itää ja länttä sekä tsuhna-ilmiöön. Virossa ymmärtää, mitä venäläiset tarkoittavat puhuessaan virolaisista ja suomalaisista tsuhnina. Tsuhnan tärkein ominaisuushan on satumainen tyhmyys.”

Tsuhna. Siinähän tuo tasa-arvoinen asemamme venäläisellä arvoasteikolla selkeästi tuli. Orjia ja palvelijoita olemme mekin, kasvavan vähemmistömme korkea-arvoisempien katseiden alla. Ja mitä tuohon viimeiseen lauseeseen – erään eilisenkin uutisen valossa - tulee, siinä Hietanen osuu napakymppiin.

(Aiheesta on Itukan kanssa suunnilleen samansisältöinen artikkeli Hesarissa. Kannattaa katsoa myös sen alla oleva keskustelu.)

!! UPDATE !! (7.5.)

Asiasta on noussut suuri kohu Virossa. Hesari kirjoittaa:

Tallinna. Virolaiset tiedotusvälineet nostivat suuren kohun maanantaina julkaistusta toimittaja Leena Hietasen Viron kylmä sota -pamfletista. Hietanen syyttää Viroa apartheid-järjestelmästä, jolla maan venäläisväestöltä on viety kansalaisoikeudet. Hietanen kyseenalaistaa myös virolaisten käsityksen maan miehittämisestä ja väittää Viron liittyneen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon.

 

Hietasen syytökset nousivat tiistaina kaikkien suurten verkkolehtien ja teksti-TV:n sivuille. Hietasen kirja kirvoitti myös runsaasti lukijoiden kommentteja. Kansanedustaja Marko Mihkelson ihmettelee, miksi moisesta kirjasta julkaistiin artikkeli Helsingin Sanomissa. Mihkelsonin mielestä Hietasen tekstissä heijastuu KGB:n tai puoluekoulun sanasto.

 

Kansanedustaja Mart Nuttin mielestä Hietasen väitteillä ei ole perusteita, eikä niiden pohjalta voi käydä edes keskustelua. “Jokaisella toimittajalla on oikeus henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä. Hän edustaa ilmeisesti kylläkin Moskovan kantoja. Muut maat eivät ole sillä tavoin esittäneet mielipidettään neuvostomiehityksestä”, Nutt totesi.

Jyrkimmin Hietasen väitteitä kommentoi historioitsija Lauri Vahtre, joka totesi Hietasen olevan “ryökäle”. “Onko hän joku kommunisti vai muuten hullu?” Vahtre ihmetteli.

Postimees-lehden haastattelussa Hietanen itse heitti lisää löylyä väittämällä, että Neuvosto-Viro oli demokraattisempi kuin nyky-Viro. Hietanen perusteli väitettään sillä, että neuvostoaikana Viron korkeimmassa neuvostossa oli 29 venäläistä, nyt parlamentissa ei ole venäläistä puoluetta.

Keskiviikkona Eesti Ekspress -lehden haastattelussa Hietanen kuvasi presidentti Lennart Merta suomalaisugrilaiseksi epäjumalaksi ja syytti häntä nyky-Viron (apartheidin) pääarkkitehdiksi.

Hietanen kertoo blogissaan myös, että venäläisillä on oikeus omaan valtioonsa Virossa. Hän odottaa venäläisten perustavan Virossa oman “IRA:nsa” ja Venäjän rankaisevan Viroa.

Voihan tsuhna. Onneksi tuo ei mitenkään voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.

 

Työvoimapula ei hellitä

(Päivitetty 8.5.)

Koko Eurooppaa jo kuristava hirmuinen työvoimapula se ei ota hellittääkseen - ainakaan Hesarissa. Toimittaja hekumoi sadoilla miljoonilla sitä paikkaamaan rientävillä ilmastopakolaisilla.

Lämpenevä ilmasto voi tuoda paljon pakolaisia Suomeenkin

Ilmaston muuttuminen voi tulevaisuudessa tuoda Suomeenkin ennennäkemättömän paljon niin kutsuttuja ilmasto- tai ympäristöpakolaisia.

[...]

Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Matti Heinonen arvioi, että jo nyt liikkeellä on 150 miljoonaa ilmastopakolaista. Tulevina vuosina etenkin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Aasiasta liikkeelle lähteviä voi olla jopa 800 miljoonaa.

[...]

Samaan aikaan puhutaan koko Eurooppaa vaivaavasta työvoimapulasta. Harmaantuva vanha mantere kilpailee filippiiniläisistä sairaanhoitajista ja ukrainalaisista rakennustyömiehistä.

Väestöennusteen mukaan Suomen työmarkkinoilta poistuu vuosina 2010–2030 noin 400 000 työntekijää. Pelkästään pääkaupunkiseudulle saatetaan tarvita 100 000 ulkomaalaista työntekijää.

[...]

Hmm… olikohan noista numeroista juuri puhetta täälläkin. No, ei se mitään, kyllä Hesari paremmin tietää, että harmaantuva eurooppalainen Bwana tarvitsee orjansa takapuoltaan pesemään, ja tokihan tänne aina yksi Afrikallinen ihmisiä meidän lisäksemme mahtuu. Olothan eivät tietenkään muutu miksikään, koska ilmaista rahaa riittää pankin taikaseinästä ihan koko maailmalle. Ja sitä paitsi ovathan pakolaiset ja turvapaikanhakijat tunnetusti erittäin työperäisiä.

*

Kaunis kesäkaupunki keskellä Suomea, Jyväskylä, on juuri kesän kynnyksellä saanut tuon joka puolella huutavan ja riehuvan työvoimapulan kurkkuunsa.

Metso vähentää Jyväskylässä 120 – 140 työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelut aloitetaan kaikkien henkilöstöryhmien kanssa Metso Paperiin kuuluvassa Metso Foundriesissa. Yhtiöllä on Jyväskylässä 330 työntekijää.

Lähde

Kuka on seuraava uhri?  Tarkkailkaa ympäristöänne - työvoimapula voi hiippailla jo aivan firmanne nurkilla!

 

!! UPDATE !! (8.5.)

Työvoimapula iskee taas! Kemira ja Elektrobit ovat tuoreimmat uhrit. Sympatiaa työvoimapulautetuille.

(Lähde: 1 ja 2)

 

Lapsiäänestäjistä

Kummituksen lokikirjasta sunnuntaina 4. toukokuuta 2008, ministeri tarvitsee lisää äänestäjiä. (Päivitetty 13.5.)

Hieman kummituksellisia kulmiani kohotutti havainto, että oikeusministeri Tuija Brax (virh) on saanut Itukasta eilistäkin enemmän palstatilaa, tällä kertaa koko aukeaman. Hän esittää mm. jälleen kerran vihreiden lempiajatuksiin näköjään kuuluvan ehdotuksen äänestysiän laskemisesta 16 vuoteen. Samalla asialla on näinä päivinä ollut myös puoluesihteeri Panu Laturi. Toinen taho tällä asialla on seurakunnat, siis kirkko, jonka sisällä 16-vuotiaat saavat äänestää seurakuntavaaleissa vuoden 2010 alusta. Pakottakaa lapset minun tyköni, vai miten se meni.

Puolueiden vaalipropaganda pitäisi siis viedä kouluihin lapsiamme aivopesemään. Ei hyvä. Peruskouluaan päättämässä olevilla lapsilla ei läheskään kaikilla ole edellytyksiä arvioida tarpeeksi kriittisesti sitä mitä heille mahdollisesti hienoin ja ylevin ajatuksin ja kaunein korulausein kuorrutettuna syötetään. Ministeri on itse elävä esimerkki siitä, miten helppoa herkässä ja vaikutteille alttiissa iässä olevia on saada masinoitua jonkun yhden aatteen asiamiehiksi: hän kertoo olleensa vappumarssilla 13-vuotiaana ja “kasvaneensa vahvasti siihen arvomaailmaan”. Näkee marsseilla toki vieläkin nuorempia, ei sillä, eikä myöskään millään tavalla työväen asiaa halveksien, päinvastoin. Ministeri onkin oiva esimerkki myös siitä, miten kauaksi nuoruuden aatteista voidaan etääntyä.

16-vuotias on usein vielä henkisesti lapsi. Joka tapauksessa hän on alaikäinen ja vanhempiensa vastuulla. Miksi lasten pitäisi saada äänestää vaaleissa, kenen etu se on? Tarvitseeko vastuullinen yhteisten asioiden hoitaminen ohimenevää teiniangstia tai palavasilmäisesti omaan ylevään eettisyyteensä uskovia maailmanpelastajia, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken valmiina, ja joille esimerkiksi työn tekemisen yhteys julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan näyttää olevan täysin hämärtynyt. Vai tarvitsevatko puolueet vain lisää entistäkin helpommin ohjailtavissa olevaa vaalikarjaa?

16-vuotiaalla ei ole elämänkokemusta, jonka kautta vasta syntyy realistisempi kokonaiskuva asioista, se “viisaus”. Hän perustaisi äänestyspäätöksensä muiden ihmisten hänen päähänsä syöttämiin unelmiiin ja utopioihin. Elämänviisautta ei tosin ole vielä välttämättä paljon sen enempää 18-vuotiaallakaan. Siksi äänestysikärajaa pitäisi ennemminkin nostaa kuin laskea.

 

Up to date (13.5.)

Itä-Savo kirjoittaa tänään myös vasemmistoliiton ottanevan piakkoin kantaa äänestysiän laskuun. Savonlinnassa vieraillut puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki ilmoittaa henkilökohtaisesti kannattavansa ikärajan laskemista. Hänen mukaansa sitä puoltavat “monet asiat”, mutta mainitsee niistä alkuun kaksi:

- On tutkittua tietoa siitä, että nuorten kiinnostus politiikkaan kasvaa varsin voimakkaasti 16-vuotiaaksi, minkä jälkeen kiinnostus jostakin kumman syystä vähenee merkittävästi. Muun muassa tämän tosiasian vuoksi suomalaiset on saatava uurnille nuorempina kuin nyt.

- Toisekseen nuorten äänestämisintoa on tuettava kaikin tavoin suomalaisen demokratian puolustamiseksi, koska kansaa on ollut muutenkin vaikeaa saada liikkeelle viime vaaleissa. Erityisen huolissani olen nuorista miehistä, joista vain kolmannes käy äänestämässä.

“On tutkittua tietoa” ei ole mikään argumentti, jos ei samalla kerrota kuka on tutkinut ja milloin. Artikkelista ei löydy mitään viitteitä mihinkään tutkimuksiin. Paljon paremmat tutkimustulokset ja viitteet löytyvät tämän postauksen kommenteista, joissa on asiaa nuorten aivojen ja kokonaisvaltaisen ajattelun kehittymisestä, sekä myös tuoreesta nuorisobarometrista, jonka mukaan selkeä enemmistö uudesta suunnitellusta äänestysikäluokasta ei edes halua äänestää.

“Suomalaiset on saatava uurnille nuorempina kuin nyt”. Heh, juuri näin. Ja vielä “demokratian puolustamiseksi“. Voi elämä.

 

Marginaalista

Kummituksen lokikirjasta: Lauantai 3. toukokuuta 2008, marginaalimerkintä.

Kirjataan muistiin vastaisen varalle oikeusministeri Tuija Braxin (virh) kommentteja venäläiskaupoista ja luovutetusta Karjalasta. (Lähde: Itä-Savo)

Ministerillä ei ole mitään huomauttamista Parikkalan päätökseen perua tonttikaupat venäläisten kanssa. Se on hänen mielestään ihan looginen toimi, eikä ole kansallisuuden takia syrjimistä jos kunta haluaa, että tontit ovat vakituisen asumisen käytössä. Tähän merkitään muistiin yksi pieni kysymys. Jos ajatellaan toteutuneita tonttikauppoja ulkomaalaisten kanssa, onko ostajalla oikeus myydä tai vuokrata tonttiaan eteenpäin kenelle tahansa? Siis tarkoitan nyt aivan kirjaimellisesti kenelle tahansa.

Ministeri rauhoittelee kohua kasvavasta venäläisomistuksesta Suomessa, muistuttaen, että kyseessä on aivan marginaalinen ilmiö. Hän tietää tilanteen Sulkavalla, jossa peräti 45 prosenttia kiinteistökaupoissa siirtyneestä rahamäärästä tulee venäläisiltä, mutta koska koko maata ajatellen ulkomaalaisostajia on vain yksi prosentti (entä osuus siirtyneestä rahamäärästä, miksi tässä verrataan eri asioita?), ei ole mitään syytä ryhtyä lainsäädäntötoimin rajoittamaan ulkomaalaisomistusta. Tähän merkitsen muistiin kysymyksen, että kuinka monta prosenttia Suomesta, siis esimerkiksi kuinka monta pientä tai vähän isompaakin kuntaa saa myydä maan omistuksen ja sitä myöten myös vallankäytön suhteen ulkomaalaisenemmistöisiksi, ennen kuin ilmiö lakkaa olemasta marginaalinen? Ja mitä asialle aiotaan tai voidaan enää sitten tehdä?

Samalla kun ministeri uskaltaa hiukan kritisoida suomalaisten käytännössä hyvin hankalia mahdollisuuksia ostaa vastavuoroisesti maata Venäjältä, hänen kritiikkinsä sisältää luovutetun Karjalan suhteen mielenkiintoisen ehdotuksen: miksi emme ostaisi Karjalasta vanhoja maitamme takaisin. Merkitään tähän marginaalinen reunahuomautus, että kun hyökkääjä ja naapuritontin väkivaltaista valtausta yrittänyt rajanaapuri saa anastettua toiselta isohkon maapalan, ja kärsinyt osapuoli maksaa vuosikymmeniä raskaita “sotakorvauksia”, on tietysti ihan luonnollista ja oikein, että tämän kuuluu vielä lopulta ostaa ryöstetty omaisuutensa takaisin.

Lisättäköön marginaaliin vielä muistutus, että hän on Suomen oikeusministeri.

Työvoimapula peruutettu

Tiistai 29. huhtikuuta 2008, kummituksen lokikirjasta, peruutusten päivä:

 

Työvoimapula jaksaa vielä karjua Työ- ja elinkeinoministeriö TEMmin suulla:

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) uskoo, että työvoiman saatavuus on jatkossa yhä kasvava ongelma. Syynä tähän on se, että työvoiman kysyntä kasvaa työvoiman tarjontaa enemmän.

TEMin tiistaina julkaiseman talous- ja työmarkkinaennusteen mukaan lisää työntekijöitä tarvitaan varsinkin liike-elämää palvelevassa toiminnassa ja kaupan alalla. Pahimmat ongelmat työvoiman saatavuudessa ovat Kainuussa ja Lapissa.TEMin mukaan aiempaa useampi yli 50-vuotias jatkaa työelämässä. Vuosituhannen vaihteesta lähtien suomalaisten työura on pidentynyt 1,4 vuotta. Tämä työurien pidentyminen korvaa vielä lähivuosina väestön ikääntymisen aiheuttaman työvoiman vähenemisen. Ministeriö laskeskelee, että vuosina 2007 – 2011 työikäisten määrä vähenee 22 000 ihmisellä. Samaan aikaan työssä olevien määrä kasvaa kuitenkin 62 000 ihmisellä.

 

 

[...]

Ja niin edelleen. (Lähde: Ylen uutiset)

Taloustieteen professori Matti Virén kirjoittaa Turun Sanomissa toista:

Puheet 400 000 työntekijän tarpeesta tuulesta temmattuja

[...]

Työvoima 2025 on erikoinen dokumentti monessakin mielessä. Lukija saattaa saada sen kuvan, että kyse on ministeriön neuvottelevan virkamiehen Pekka Tiaisen tekemästä ennusteesta, mutta siitä ei todellakaan ole kyse. Raportin laadintaan ovat osallistuneet (työryhmässä ja eri teemaryhmissä) muut ministeriöt ja lähes kaikki konsensus-Suomen järjestöt. Siksi on vaikea sanoa, kenen mielipiteitä tai toivomuksia luvut edustavat, ovatko luvut ennusteita vai toivomuksia (kun puhutaan perus- ja tavoiteurista, voinee päätellä, että kyse ei ole ainakaan puhtaista ennusteista).

Mitään taloudellista mallia laskelmien tukena ei ole. Kun ekonomistina on tottunut siihen, että luotettavien suhdanne-ennusteiden tekeminen jo kahdenkin vuoden päähän on vaikeaa, tuntuu vaikealta uskoa, että pelkällä taulukkolaskennalla voidaan tehdä kahden vuosikymmenen päähän tarkkoja tarve-ennusteita eri henkilökategorioille.

[...]

Usein tuntuu siltä, että edes talousihmiset eivät usko Suomen olevan markkinatalousmaa. Jos nimittäin työvoimasta on pulaa, palkat hoitavat sopeutuksen. Palkat ohjaavat ihmiset niille aloille, joilla työvoimaa tarvitaan. Ei siihen tarvita valtion ohjausta.

[...]

Puhutaan vielä numeroista. On syytä pitää mielessä, että arviot työikäisen väestön supistumisesta 40 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä perustuvat nykyisin voimassa olevaan työikäisen väestön käsitteeseen. Mutta jos työikää pidennetään vaikka viidellä vuodella, kasvaa työikäisen väestön määrä neljännesmiljoonalla.

Kun ihmisten odotettu elinikä on kasvanut lähes kymmenellä vuodella siitä, mitä se oli 1960-luvun alussa, jolloin työeläkejärjestelmää ideoitiin, on nyt pakko pidentää myös työikää. Näin varsinkin kun ennustetaan, että odotettu elinikä kasvaa vielä 4-5 vuodelle vuoteen 2050 mennessä. Siksi ajatus siitä, että nykytilanteessa ei ole muuta ulospääsytietä kuin ulkomaisen työvoiman maahanmuutto, tuntuu pelkkien numeroidenkin valossa kovin ennenaikaiselta.

Rauno Vanhasen arvioon, jonka mukaan tarvitaan vähintään 100 000 maahanmuuttajaa, liittyy jotenkin ajatus siitä, että maahanmuuttajien määrä vastaa yksi yhteen työllisyyden kasvua. Tähän oletukseen pitää suhtautua varauksin.

Joissain maahanmuuttajaryhmissä väestön työllisyysaste on ollut vain 10-20 prosentin luokkaa, jolloin 100 000 työllistä edellyttäisi todella massiivista maahanmuuttoa.

Toisaalta työttömyyskortistossa on yhäkin 200 000 henkeä ja työttömyyseläkkeellä 47 000, joten ei työvoimareservejä ole aivan täysin tyhjennetty. Lisäksi ministeriön tilastojen mukaan lähes 67 000 työvoiman ulkopuolella olevaa on rekisteröitynyt työnhakijoiksi, mikä kertonee siitä, että halua työn tekemiseen yhä löytyy – hyvinvointivaltiosta huolimatta.

[...]

Lopullisen armoniskun luu kurkussa korisevalle leijonalle antaa Talouselämä, jonka päivän uutiskommentti on otsikoitu “Kuulkaas tätä, työvoimapula on peruutettu”.

Jokohan “huutava työvoimapula” saataisiin mediassa lopullisesti sinne olipa kerran -osastoon.

 

Long time living in Parikkala cancelled

Tiistai 29. huhtikuuta 2008, kummituksen lokikirjasta:

 

Itä-Savo kertoo Parikkalan peruneen tonttikaupat venäläisten kanssa, kunnanhallituksen yksimielisellä päätöksellä! Ohhoh. Jopa on. Syynä kerrotaan olleen kaavanvastaisuus, eli se edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessa esille tuomani epäselvyys vakituisen ja vapaa-ajan asumisen suhteen, ei suinkaan ostajien kansalaisuus. No eipä tietenkään, tämän kyllä jo tiesimmekin. Rahalla ei ole isänmaata.

Kaava-asiasta oli tehty oikaisuvaatimuksia puolin jos toisinkin. Venäläisten taholta tehtyyn Itukka kertoo kahden ostajan allekirjoittaneen lausuman “We would like to live in Parikkala for a long time living”. Kahden? Toivottavasti kaikki loput yhdeksän eivät ole niitä, jotka olivat ostaneet tontteja muualtakin Itä-Suomesta…

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Itukka kertoo kunnassa toivottavan nyt, ettei venäläistaho jarruttaisi Moskuun alueen nopeaa rakentamista. Ohhoh. Siis että toivottavasti venäläiset eivät puutu rakentamiseen Suomessa? Millaisiin papereihin siellä oikein on menty nimiä laittamaan?!

(Aiemmat Itä-Suomen venäläiskauppoja käsitelleet kirjoitukseni löytyvät tuosta alta “venäläiset”-kategorialinkistä.)

 

Taas me otsikoidaan

Päivän otsikko:

PRESIDENTTI SELVISI MURHAYRITYKSESTÄ   Sivu 11

- Itä-Savo, etusivu

Vapaus muistaa

Linkittäisin mieluusti parikkalalaisen opiskelijan Jussi Tuunasen puheenvuoro-kirjoituksen tämän päivän Itukasta, mutta sitä ei luonnollisestikaan lehden verkkoversiosta löydy. Otetaan edes pari lyhyttä lainausta:

“Tälle vuodelle Kansallisen veteraanipäivän teemana on Vapaus muistaa. Lause antaa suomalaisille ajattelemisen aihetta ja muistuttaa veteraanien työstä. Olemme vapaita kansalaisia sen ansiosta, mitä sotaveteraanit ovat maamme hyväksi tehneet.”

“Olisi miellyttävää, jos suomalaiset olisivat enemmän kiinnostuneita lähihistoriasta ja veteraanien elämänlaadun parantamisesta. Kunniakansalaisina veteraanit ovat esimerkillinen ja lämminhenkinen väestönosa. Tämän olen saanut huomata suku-, tuttava- ja naapuripiirissä.

Veteraanien, niin taistelu- kuin kotirintamalla olleiden miesten, naisten ja muidenkin ihmisten uhrauksia tulee muistaa ja vaalia arvokkaasti.”

Juuri näin, niin epämuodikasta kuin se nykyään onkin. Paitsi pari kertaa vuodessa juhlapuheissa. Perinteiden ja meitä edeltäneiden sukupolvien raskaan työn tuloksena saamamme arvokkaan kansallisen perinnön vaalimisen sijaan tilalle ovat nousseet uudet arvot ja uudet kunniakansalaiset. Elämme merkillistä uusarvottomuuden aikaa. Mikään ei ole minkään arvoista jos siitä ei saa hyvää hintaa, säilyttämisestä puhumattakaan.

Millähän miettein isät tänään katsovat poikiaan, sieltä kumpujen yöstä. Näitä arvokkaan perintönsä häpäisseitä ja maansa myyneitä ketkuja. Tänään Kansallisena veteraanipäivänä, Lapin sodan päättymisen muistopäivänä, jota Lapissa kunnioitetaan lopettamalla tuotanto Stora Enson Kemijärven sellutehtaalla juuri tänään. Tämä ei suinkaan ole lappalaisten vika, jotka pistävät kovasti kampoihin, vaan maan hallituksen, joka antaa Suomen teollisuuden alasajolle ja ulosliputtamiselle hurskaan siunauksensa.  Veteraanipäivä häväistiin samoin jo muutama vuosi sitten, kun Perlos ilmoitti Ylöjärven tehtaansa sulkemisesta ja yli 600 ihmisen työn loppumisesta juuri tänä päivänä. Lieköhän tuo muuten ollut juuri se käännekohta, josta lähtien täällä ei ole muusta puhuttukaan kuin huutavasta työvoimapulasta.

Lopuksi puheenvuoro Sakari Kuosmaselle, kovaa ja korkealta – Finlandia. Koska meillä on vapaus edes muistaa.

Nuo paremmat ihmiset

Huono ihminen, tunnetko sen? Tunnetko sen kiristyvän ympärilläsi koko ajan? Tunnetko paheksuvat katseet niskassasi ja ympärilläsi tiivistyvän moraalisen närkästyksen? Noiden parempien ihmisten.

Tunnetko sen jopa ulkona? Bussipysäkeillä, toreilla ja terasseilla? Sielläkin, mihin noiden kirkasotsien moraalisäteily on sinut sisätiloista ajanut – ravintoloista ja kahviloista, jopa omalta parvekkeeltasi. Heille ei riitä, että he ovat ajaneet sinut ulos, he haluavat häätää sinut kokonaan näkyvistään. Nuo paremmat ihmiset.

Ajattele viime kesää. Istuit terassilla tai torikahvilassa asiakkaana asiakkaiden, ihmisenä ihmisten joukossa. Kaikki oli hyvin kunnes… kunnes paljastui, että oletkin huono ihminen. Tunsitko sen? Syyllisyyden. Olit yhtäkkiä musta pilvi heidän kirkkaalla taivaallaan, ruma mörkö heidän omassa pienessä puhtaaksi pestyssä maailmassaan, jossa kaiken pitää olla kaunista ja mikään ei saa haista. Tai niin he luulevat, nuo paremmat ihmiset.

He nimittäin tarvitsevat sinua ja minua, meitä huonoja ihmisiä. Kenelle he sitten nyrpistelevät nirppanokkiaan, kun meitä ei enää ole. Kenen rinnalla he silloin voivat ylevää moraaliaan korostaa. Kuka heidän sädekehänsä kirkastaa, kun meitä ei enää ole. Ketä he silloin tuomitsevat, nuo suvaitsemattomat, paremmat ihmiset.

 

——————–

Nuo ajatukset lähtivät liikkeelle Itä-Savon uutisesta, jonka mukaan Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto liittyy savuttomien työpaikkojen ja oppilaitosten joukkoon. Asiasta kerrotaan myös SAMI:n omilla sivuilla. Hiljattain samansuuntaisen ilmoituksen antoi myös Kuopion yliopisto. Noissa kahdessa on se ero, että Kuopiossa tupakointi siirretään ulos, niin kauas rakennuksista, että savua ei kulkeudu sisätiloihin, kun taas Savonlinnassa juuri siellä ulkona, kaukana ovista ja ikkunoista harrastettu tupakointi siirretään lähimetsiin ja naapuritonteille. 

Ammatti- ja aikuisopisto joutuu nyt miettimään uusiokäyttöä käyttämättömiksi jääville tupakointipaikka-rakennelmilleen. Ehdotan, että ne varataan alttareiksi tai muistomerkeiksi pyhässä huonoja ihmisiä vastaan käydyssä sodassa saavutetun järjettömyyden riemuvoiton kunniaksi. Entisissä tumppipöntöissä voisi palaa ikuinen Puhdas Pyhä Tuli jonka loisteessa moraaliylimystö voisi kokoontua omaa ja toistensa otsaa kiillottamaan. Nuo paremmat ihmiset.

 

Rasistipoliiseista Parikkalan lehmänkauppoihin

Puraisenpa aluksi palasen Itä-Savon pääkirjoituksesta “Poliisiin luotetaan, mutta säröjäkin näkyy”.:

Eettinen haaste poliisille itselleen on tasapuolinen suhtautuminen eri rotuihin. Monikulttuuristuvassa Suomessa tämä tehtävä on otettava vakavasti, vaikka yleinen mielipide ei poliisia siihen painostaisikaan.

Nyt lähes puolet arvioi, että toisia kulttuureja ja rotuja edustaviin poliisi suhtautuu tiukemmin kuin suomalaisiin.

Eettisesti kestävää on vain se, että kaikkia rotuja ja kulttuureja edustavia kohdellaan tasaveroisesti.

Paitsi että pääkirjoittaja unohtaa tiedostaa, että mitään eri ihmisrotuja ei ole olemassa kuin vain silloin, kun asia voidaan esittää etnopositiivisesti hyviin ja yleviin mielikuviin yhdistettynä, tai vähintään suvaitsijoiden (oman glooriansa vuoksi) villisti suvaitsemana, tämä lähentelee jo monikultturismia, joukkoa irrationaalisia opinkappaleita, joiden mukaan yhteiskunnan monietnisyys ja -kulttuurisuus on (muun muassa) paitsi tavoiteltavan arvoinen asia, niin myös luonnollista ja väistämätöntä. Näin on, koska näin vain on, ja tämän vuoksi meitä perämetsäläisiä tulee suvaitsevaisuuskasvattaa palvomaan kohtaamaan vieraan etnoksen ja kulttuurin tarjoamaa toiseutta.

Tässä yhteydessähän kulttuuri tarkoittaa ensisijaisesti värinää ja eksotiikkaa, bongorumpujen rytkettä ja herkullista etnoruokaa. Sen ei ole hyvä nähdä tarkoittavan mitään sellaista mahdollisesti omasta perämetsäläis ja -kamarilais-näkökulmastamme katsottuna perin merkilliseltä ja jopa omille rasistisille arvoillemme (kuten esim. demokratia ja sukupuolten välinen tasa-arvo) vieraalta näyttävää tapakulttuuria, jota harjoitetaan noiden kulttuurimme rikastajien kotimaissa ja joista rasistiset uutisemme vielä silloin tällöin erehtyvät kertomaan. Ja vaikka kulttuuri jonkun mielestä muka tarkoittaisikin tuota kaikkea, hänen tulee muistaa, että Suomessa kaikilla on oikeus harjoittaa kulttuuriaan ja uskontoaan. Ja joka raskaita kantamuksiaan yksin raahaavia käveleviä mustia säkkejä tai jopa joitain vielä kummallisempia eri-ihmisarvoisia väkivalt kunniallisia tapoja ihmettelee, on kulttuurirasisti. Ja sitä paitsi uskonnonvapaus, sanoinko jo. Työvoimapulasta nyt puhumattakaan!

Tätä taustaa vasten ei ole ihme jos poliisi uhkaa sortua rotusortoon. Ei ole helppoa muistaa koko ajan olla muistamatta niitä tilastoja, joiden mukaan jotkut ovat lukumääräänsä nähden monikymmenkertaisesti edustettuna rikostilastoissa. Vähintään virkavallan tulisi pitää kirkkaana mielessään se monikultturismin perimmäinen prinsiippi, että se johtuu vain ja ainoastaan suomalaisten instituutionaalisesta rasismista, erityisesti piilossa olevasta rakenteellisesta sellaisesta. Virkavallan tulisi myös tiedostaa, että jos käsky käy etsiä maassa laittomasti olevia ulkomaalaisia, niin ei ole lainkaan tasa-arvoista mennä kyselemään papereita ainakaan ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä. Hyi, hyi.

*

Päivän toinen syyllistys löytyy lukijan mielipide -palstalta. Joensuulainen graduaan tekevä kirjoittaja kertaa ilmastouskonnon päädogmit ja kertoo toimittaneensa kaikille kansanedustajille aihetta koskevan kyselyn, koska Suomen pitää EU:n jäsenmaana blaa blaa ja että Suomi tarvitsee blaa blaa saavuttaakseen EU:n asettamat tavoitteet.

Siis ei. Suomi ei tarvitse EU:n asettamia höpöhöpö-tavoitteita. Sen sijaan Suomen pitää nopeasti irroittautua kiinalaisten päästöjen maksumiehen roolista, mieluiten koko Euvostoliitosta. Menkää Kiinaan uskontoanne tuputtamaan. Siellä se Suomenkin teollisuus nykyään saastuttaa.

*

Kuten Itukan lukijat hyvin tietävät, tarvitsemme suvaitsevaisuutta asenteisiimme, koska maakuntamme tarvitsee venäläistä rahaa elinkeinoelämäämme elvyttämään. Parhaiten sitä järjestyy myymällä heille maata tai kiinteistöjä. Kaikille lehden lukijoille lienee tullut myös selväksi, että kun venäläiset ostavat loma-asuntoja tai sellaiseen käyttöön kaavoitettuja tontteja, he luonnollisesti asuvat niissä ympäri vuoden ja käyttävät kaiken aikaa paikallisia palveluja aktiivisesti hyväkseen. Kuten nyt esimerkiksi paljon turhaa porua herättäneessä Parikkalan Moskuunniemessä.

Itukka lipsahtaa vakavasti aiemmalta linjaltaan otsikoimalla, että “Moskuunniemestä isot kustannukset veronmaksajille”. Itse jutussa kehdataan häpeämättömästi ja ilman aivopes asennekasvattavaa otetta tuoda julki, että alue olisi muka kaavoitettu vakituiseen asumiseen ja että näin ollen tonttien myyminen vapaa-ajan asumiseen ei olisi muka perusteltua. Ja että tästä syystä alueen infrastruktuurin rakentaminen vesi- ja viemäriverkostoineen ja muine lukemattomine menoerineen tulee suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Lähes anteeksiantamatonta lipsumista on jo antaa puheenvuoro kauppoja kritisoivalle kunnanhallituksen jäsenelle. Tämä kehtaa tuoda julki epäilyjä, että venäläiset eivät muka asuisikaan tonteillaan pysyvästi, koska joillakin heistä on jo hankittuna tontteja muualtakin, esimerkiksi Rautjärveltä ja Imatralta. Kehtaapa hän epäillä jopa että nämä saattaisivat muka myydä erittäin halvalla saamansa tontit eteenpäin, paljon parempaan hintaan! Viimeinen pisara suvaitsevaisen lukijan moraaliselle raivostumiselle on se, että tämä vastarannankiiski uskaltaa antaa aivan omia määrityksiään “vakituiselle asumiselle”. Hänen mielestään se tarkoittaa, että asukkaan pitäisi olla kunnassa kirjoilla! Mikä tämä itsekäs kehityksenvastustaja luulee olevansa?

Itukan tulee äkkiä palata linjalleen, koska tällainen kirjoittelu ei edistä kansainvälistyskehitystämme yhtään. Jollekin voi tästä jutusta tulla mieleen aivan vääriä ajatuksia. Me emme tarvitse ajatuksia, me tarvitsemme suvaitsevaisuutta asenteisiimme ja venäläistä rahaa, koska me tarvitsemme suvaitsevaisuutta asentaisiimme ja venäläistä rahaa. Ja sodastakin on jo yli 60 vuotta!!11!