“Jos ja kun maan olot ovat huonot eikä ihmisillä ole siellä mitään toivoa pyrkiä parempaan elämään, he lähtevät pyrkimään muualle. Vaikka muualle pyrkiminen olisi kuinka hankalaa, se tehdään silti, koska mitään muutakaan toivoa ei ole.”

“Maan huonot olot” eivät luultavasti parane niin kauan kuin muualle pääsy tarkoittaa k.o. maan parhaille voimille uutta, huomattavasti aiempaa vauraampaa elämää, tarvitsematta välttämättä tehdä yhtään mitään. Tällaisen Eldoradon olemassaolo pienen purjehdusmatkan takana ei varmaankaan ole paras kannustin ponnistella oman maansa elinolojen parantamiseksi.

Minusta on kannatettavaa yrittää auttaa ihmisiä siellä, missä he ovat, sillä se on lopultakin se kaikkein tehokkain keino estää maahanmuuttoa. Jos ja kun maan olot ovat huonot eikä ihmisillä ole siellä mitään toivoa pyrkiä parempaan elämään, he lähtevät pyrkimään muualle. Vaikka muualle pyrkiminen olisi kuinka hankalaa, se tehdään silti, koska mitään muutakaan toivoa ei ole. Rajoja ja muureja voidaan pystyttää, mutta jostain ne vuotavat aina kuitenkin.

Ei sinänsä, ettenkö minäkin olisi hiukan kyyninen esim. Afrikan suhteen, mutta kannattaa muistaa, etteivät kaikki avustus- ja kummilapsiohjelmat keskity Afrikkaan vaan myös moniin maihin Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Minkä lisäksi, mielestäni jotain kannattaa kuitenkin yrittää tehdä. Jo meidän omankin etumme vuoksi.

“Auttamisen” todellisella vaikutuksella vihjasin mielestäni hyvinkin suureen mahdollisuuteen, että se vain pahentaa kokonaistilannetta vaikuttamalla vähintään välillisesti siihen, että autettavia nälkäisiä suita syntyy yhä enemmän lisää. Eri asia on, jos apu saadaan kanavoitua niin, että sen turvin pyritään hillitsemään väestön hallitsematonta kasvua oloissa, jotka eivät takaa elantoa edes nykyiselle väestömäärälle.

“Ja minusta sillä, että auttaa jotain kummilapsen yhteisöä ja sillä, että täällä suvaitaan eri kulttuurien toilailuja paikan päällä, ei ole mitään kovin tiukkaa yhtymäkohtaa. ”

Yhtymäkohta on siinä, että nuo ja monet muut “hyvät asiat” ovat yleensä, tai oikeastaan lähes pääsääntöisesti, suvaitsijan päässä suloisesti sekaisin. En nyt tarkoita vihjata että sinulla olisi, kuten tuossa sellaiset epäilyt virheellisiksi osoitatkin.

Tuota vailla keskinäistä loogista yhteyttä olevien mielipiteiden klimppiytymistä, klusteroitumista, kuvasi J. Halla-aho erittäin tarkkanäköisesti vajaa vuosi sitten.

http://www.halla-aho.com/scripta/hyvaa_kesaa.html

Mitä auttamiseen tulee, en tarkoittanut, että olisi kosminen velvollisuus auttaa. Tarkoitin vain, että mielestäni jos ja kun joku auttaa, auttamisen motiivit eivät ole niin olennaisia vaan lopputulos. Lopputuloksesta ei tietenkään voi olla etukäteen varma, mutta minusta tällainen ajattelutapa taas on vähän pään pistämistä pensaaseen. Tietysti täytyy pitää järki kädessä ja pyrkiä mahdollisimman suureen todennäköisyyteen eikä huseerata miten sattuu, mutta täysi varmuus ei ole saavutettavissa monissakaan asioissa. Yhtä lailla on mahdollista, että auttamatta jättäminen tekisi enemmän vahinkoa.

Ja minusta sillä, että auttaa jotain kummilapsen yhteisöä ja sillä, että täällä suvaitaan eri kulttuurien toilailuja paikan päällä, ei ole mitään kovin tiukkaa yhtymäkohtaa. En minä ole erityisen innostunut suvaitsemaan esimerkiksi tapoja, jotka ovat vastoin Suomen lakia, mutta silti minulla on se kummilapsi.

Sitten kummilapsista ja maailmanpelastelusta yleensä.

“Minusta tärkeintä on, että auttaa, ei se, minkä vuoksi auttaa.”

Sinusta on siis olemassa jokin kosminen VELVOLLISUUS auttaa? Entä oletko varma että apusi todella _auttaa_ avustettavaa yhteisöä kokonaisuutena, eikä vain pahenna tilannetta?

Tässä on taustalla vakava epäuskoni maailmanpelastelun mahdollisuuksiin. En minä silti täysin kylmä ole. Oli aika, jolloin minäkin uskoin. Nyt olen koko ajan skeptisempi, tai oikeastaan epätoivoisempi. Erityisen järkyttävää on ollut silmien aukeaminen sen suhteen, miten maanisen innokkaasti täällä “suvaitaan” täysin omille arvoillemme vieraita kulttuureja.

Maailma kyllä “pelastuu” kunhan turha sivistys ja ihmisoikeushömpötys saadaan kitkettyä – kriisien ja verenvuodatuksen kautta. Teräsbetonin sanoin: “Missä miehet ratsastaa, siellä lampaat ei voi laiduntaa.”

Turhahan sitä on kieltää, että oma hyvä mieli on merkittävä vaikutin. Olen kuitenkin järkeillyt asian niin, että mitä sitten. Tuskin sitä apua saavaa lasta, hänen perhettään ja kyläänsä merkittävästi kiinnostaa, mitkä ovat auttajien motiivit, kunhan apua tulee. Sama pätee näihin huikeiden summien lahjoittajiin, vaikka nyt Bill Gatesiin. Aina sanotaan, että he vain kiillottavat kilpeään ja onhan se totta, mutta en taaskaan uskoa, että avunsaajat välittävät heidän motiiveistaan. Minusta tärkeintä on, että auttaa, ei se, minkä vuoksi auttaa.

Mihinkään kilpailuihin tai moisiin en kyllä ole osallistunut, enpä edes tiedä, onko tukemallani järjestöllä enkä nyt jaksa alkaa selvittääkään. Eiköhän tässä ole kilven kiillottamista jo kylliksi.

Että sikäli tuo vastaus on asian ohi. Uskon, että suurin osa autoilun kritisoijista _ei_ kritisoi auton käyttöä silloin, kun se on välttämätöntä – kun matkat ovat pitkiä, kun asutaan korvessa, kun joukkoliikennettä ei ole tai sen käyttö on kohtuuttoman vaikeaa. Kritiikki kohdistuu niihin, joilla on kaikki realistiset mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä, ajaa pyörällä tai kävellä, mutta joita ei vain huvita tehdä niin. Ihmisiin, jotka ajavat autolla 300 metrin matkan kauppaan ostaakseen kimpaleen juustoa ja tölkin maitoa, vaikka heillä on terveet jalat. Ihmisiin, joilla on työmatkaa esim. 2km, mutta sekin täytyy ajaa ehdottomasti autolla. Ihmisiin, joiden kotoa on hyvät joukkoliikenneyhteydet työpaikalle Helsingin keskustaan, mutta jotka silti käyttävät autoa. Ihmisiin, jotka ajavat Ruskeavuoresta autolla keskustaan shoppailemaan. Jne jne ja jne.