Linkittäisin mieluusti parikkalalaisen opiskelijan Jussi Tuunasen puheenvuoro-kirjoituksen tämän päivän Itukasta, mutta sitä ei luonnollisestikaan lehden verkkoversiosta löydy. Otetaan edes pari lyhyttä lainausta:
“Tälle vuodelle Kansallisen veteraanipäivän teemana on Vapaus muistaa. Lause antaa suomalaisille ajattelemisen aihetta ja muistuttaa veteraanien työstä. Olemme vapaita kansalaisia sen ansiosta, mitä sotaveteraanit ovat maamme hyväksi tehneet.”
“Olisi miellyttävää, jos suomalaiset olisivat enemmän kiinnostuneita lähihistoriasta ja veteraanien elämänlaadun parantamisesta. Kunniakansalaisina veteraanit ovat esimerkillinen ja lämminhenkinen väestönosa. Tämän olen saanut huomata suku-, tuttava- ja naapuripiirissä.
Veteraanien, niin taistelu- kuin kotirintamalla olleiden miesten, naisten ja muidenkin ihmisten uhrauksia tulee muistaa ja vaalia arvokkaasti.”
Juuri näin, niin epämuodikasta kuin se nykyään onkin. Paitsi pari kertaa vuodessa juhlapuheissa. Perinteiden ja meitä edeltäneiden sukupolvien raskaan työn tuloksena saamamme arvokkaan kansallisen perinnön vaalimisen sijaan tilalle ovat nousseet uudet arvot ja uudet kunniakansalaiset. Elämme merkillistä uusarvottomuuden aikaa. Mikään ei ole minkään arvoista jos siitä ei saa hyvää hintaa, säilyttämisestä puhumattakaan.
Millähän miettein isät tänään katsovat poikiaan, sieltä kumpujen yöstä. Näitä arvokkaan perintönsä häpäisseitä ja maansa myyneitä ketkuja. Tänään Kansallisena veteraanipäivänä, Lapin sodan päättymisen muistopäivänä, jota Lapissa kunnioitetaan lopettamalla tuotanto Stora Enson Kemijärven sellutehtaalla juuri tänään. Tämä ei suinkaan ole lappalaisten vika, jotka pistävät kovasti kampoihin, vaan maan hallituksen, joka antaa Suomen teollisuuden alasajolle ja ulosliputtamiselle hurskaan siunauksensa. Veteraanipäivä häväistiin samoin jo muutama vuosi sitten, kun Perlos ilmoitti Ylöjärven tehtaansa sulkemisesta ja yli 600 ihmisen työn loppumisesta juuri tänä päivänä. Lieköhän tuo muuten ollut juuri se käännekohta, josta lähtien täällä ei ole muusta puhuttukaan kuin huutavasta työvoimapulasta.
Lopuksi puheenvuoro Sakari Kuosmaselle, kovaa ja korkealta – Finlandia. Koska meillä on vapaus edes muistaa.
Ei kommentteja vielä
Ei kommentteja toistaiseksi.
Kommenttien RSS Paluuviiteosoite
Jätä kommentti
