Otsikko on Itä-Savon tänään julkaisemasta mielipidekirjoituksesta. (Linkki) Sulkavalainen kirjoittaja, joka kertoo olevansa diplomi-insinööri, yrittäjä ja luottamushenkilö, tuntuu tosiaan hieman kiihoittuneelta. Minä, joka henkilöiden asemien ja ansioiden korostamisen sijaan korostelen mieluummin asioita, pureksin kirjoituksen seuraavassa tuttuun tyyliin pala kerrallaan.
Kansankiihotusta ja tonttikauppaa
Välillä tuntuu lehtiä ja pitäjänuutisia lukiessa, että olisikohan syytä ajatella ja rauhoittua? Lähinnä venäläisten tonttihankinnat saavat aikaan kirjoituksia ja kannanottoja, joihin ei kannata laittaa nimeään alle.
Minulle on tullut sama tunne. Venäläiskauppojen siunauksellisuutta ja omaa suvaitsevaista erinomaisuuttaan lähes hurmoshenkisesti suitsuttavien tulisi pian rauhoittua ja alkaa ajatella.
Väestöryhmään tai kansanosaan kohdistuva julkinen kiihotus voi olla lakikirjoihin ylösmerkitty asia.
Asiaankuulumatonta, mutta ei se mitään voi olla vaan se on. Ja tuo onkin mielipiteitämme ja oikein ajattelua valvovien sensoreiden ja laintulkitsijoiden käsissä todella vaarallinen ase; eurooppalaisen kollektiivisen kaasutus-syyllistyksen ja päällemme ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi lasketun perisynnin kirjoittama sivistyksemme itsetuhomekanismi. Eurooppalaisessa vapaassa demokratiassa ei pitäisi olla mitään mielipidesuojattuja asioita. Ei edes kansanryhmiä. Ei enää tänä päivänä.
Mutta tuo kaikkihan ei edes kuulu tähän asiaan. Vai onko joku julkisesti kiihottanut johonkin tekoihin venäläisiä vastaan? Onhan Suomessa edelleen mielipiteenvapaus, onhan? Jos minä sanon, etten halua merkittävää osaa Suomesta myytävän ulkomaalaisille, kyseessä on mielipide, jonka vapaaseen ilmaisemiseen minulla tai kenellä tahansa on (vielä toistaiseksi) oikeus. Se ei ole edes kenenkään syrjintää, koska minä ainakin – ja uskon että useimmat muutkin samoin ajattelevat - tarkoitan, että maata ei tulisi myydä suuressa määrin kenellekään ulkomaalaisille. Haluaako kirjoittaja kieltää minua esittämästä tätä mielipidettä? Ja mikä ihmeen “kansanryhmä” ulkomaalaiset tai heidän kansallisuutensa on?
Maan hallitus ja eduskunta ovat linjanneet maanomistus-, verotus- ja perintöasiat Suomessa. Sen mukaan on valittujen luottamushenkilöidenkin syytä elää. Täsmennyksiä on saatu aivan hiljakkoin asianomaisilta ministereiltä.
Ikävä kyllä näin on. Suomen todellakin saa myydä eniten tarjoavalle.
Eri asia ovat nettiadressit, hevosmiesten tietotoimistot ja muu luotettavat, ulkoparlamentaariset “asiantuntijat”. Taisipa aikoinaan eräs nyt edesmennyt pääministeri mainita ennustajaeukot, sopulit ja infokratian. Kullakin ajalla on omat ilmiönsä ja riesansa.
Joskus tosiaan kannattaisi katsoa minkä alle sitä nimensä panee…
Itä-Suomessa on ollut ja vallitsee pääomapula. Kaikki rehelliset yrittäjät, lomamökin rakentajat, marjanpoimijat ja satunnaiset turistit olette tervetulleita aluetaloutta ja elinkeinoelämäämme virkistämään. Ja tietysti viihtymään ja lomastanne nauttimaan turvallisessa, puhtaassa ja kauniissa ympäristössä.
Jokainen uusi veronmaksaja ja kiinteistön omistaja auttaa jakamaan yhä rankemmaksi käyvää verokuormaa. Kansallisuudestaan riippumatta.
Tässä sekoitetaan taas matkailu ja maansa myyminen. Edellinen on pitkän tähtäyksen elinkeino, jälkimmäinen lämmittää vain hetken, niinkuin pissa pöksyssä pakkasella.
Näin kesän kynnyksellä toivotankin uudet osa-aikaiset maahanmuuttajat ja muut kesävieraat sydämellisesti tervetulleeksi tähän sangen kauniiseen, itäiseen Suomen kolkkaan. Tervetuloa ottamaan myös yhteyttä paikalliseen väestöön ja ostamaan vaikka lähiruokaa ja muita palveluita.
Samoin. Mutta matkailijoina tai työntekijöinä, ei maanomistajina.
Ruotsin hyvinvointia ovat rakentaneet sadattuhannet suomalaiset maahanmuuttajat. Olisi hyvä saada vastaavasti muutama tuhat uutta itäsuomalaista sitoutumaan tähän kontuun ja turpeeseen.
Ruotsiin aikanaan työn ja toimeentulon perässä muuttaneet suomalaiset eivät oikein vertaudu puheena oleviin uusrikkaisiin venäläisiin lomakiinteistöjen ja -tonttien ostajiin. Kuinkahan hartaasti ulkomaalainen sijoittaja lopulta sitoutuu maamme “hyvinvoinnin rakentamiseen”. Eikö siitä ole jo aivan tarpeeksi esimerkkejä yritysmaailman puolelta. Suurella rahalla vapaa-ajan kiinteistöjä ja tontteja ostavat ulkomaalaiset taitavat olla enemmän oman hyvinvointinsa asialla, samoin kuin niitä heille myyvät suomalaisetkin. Ja entäs kun heitä alkaa olla enemmän kuin muutama tuhat, tai sitten kun heitä on useissa pikkukunnissa enemmistö? Kenen hyvinvoinnin ehdoilla täällä sitten eletään?
Oma sukuni on tallannut mantuja jo noin 300 vuotta.
Nyt ollaan ytimessä. Tuohon nähden maansa ja edellisten sukupolvien perinnön poismyyminen näyttää olevan joillekin ihmeen helppoa.
Ei kommentteja vielä
Ei kommentteja toistaiseksi.
Kommenttien RSS Paluuviiteosoite
Jätä kommentti
