Pääsiäispyhien jälkeinen arki tuo Itä-Savon lukijan eteen pääkirjoituksen “Suvaitsevaisuutta kaivataan asenteisiin”, jonka aiheena on jälleen Parikkalan tonttikaupat venäläisten kanssa, sekä venäläisten maanosto-rynnistys yleensäkin. Kirjoitus on ainakin toistaiseksi luettavissa tästä (toivottavasti linkki säilyy lehden verkkosivuilla).
Otan tähän tarkasteltavaksi muutaman kohdan tekstistä:
”Kunnanjohtaja Alpo Kosunen muistutti tiedotustilaisuudessa, että sota venäläisten kanssa loppui yli 60 vuotta sitten. Hän peräänkuulutti suvaitsevaisuutta.”
(Itukka oikaisi seuraavana päivänä, että lausunto on kunnan talousjohtajan) - ok huom.
Kerrassaan typerä muistutus. Lainaan itseäni tuolta alempaa, ensimmäisestä kirjoituksestani: Jos joku sotakin pitää tähän keskusteluun vielä vetää, niin huomautetaan sitten että kas kun ei veli venäläinen älynnyt silloin aikanaan rahaa tarjota!
(Itukka ei kuulemma tuota ajatusta julkaissut. Siinä on ilkeä piikki, mutta normaaliälyisen toimittajan pitäisi tajuta mihin se osoittaa. Ja mihin ei.)
Kirjoitin myös: Isänmaan kauppamiesten olisi ahneudessaan hyvä muistaa, että jos he eivät näe maallaan muuta arvoa kuin keinona lyhytnäköiseen pikavoittojen kotiuttamiseen, ostajat kyllä tulevat sen aikanaan osoittamaan. Maa on siitä erikoinen kauppatavara että sen valmistus on lopettu jo kauan sitten.
”Julkisuudessa on jopa peloteltu, että venäläiset tulevat ja ostavat Suomen pois suomalaisilta tontti kerrallaan. Iltapäivälehtikin on ollut sensaatiohakuisesti asialla ja voimistanut ennakkoluuloja.”
Peloteltu? Ennakkoluuloja? Laskelmat on esitetty aivan asiallisesti. Jos Itä-Suomen myyntivauhti tuo pääkirjoittajan mieleen pelko-sanan, niin kansalaisten huolestumista on turha ihmetellä. Se, miksi tällainen järkevä ja normaali reaktio jeesustellaan nykyään ”ennakkoluuloiksi”, on laajemminkin ottaen mielenkiintoinen ilmiö. Joku haluaa ajatella oikeat mielipiteet puolestamme etukäteen.
”Maanmyynnissä venäläisille on kyse tasavertaisuudesta. Siitä, että maata ja kiinteistöjä on Suomessa mahdollista myydä kaikille kansallisuuksille.
Kyse on samasta, kun suomalaiset ostavat kiinteistöjä esimerkiksi Espanjasta. Onko siellä noussut vastalauseiden myrskyjä, kun suomalaiset valloittavat aurinkorannikkoja?”
Mitään tasavertaisuuden periaatetta ei tietenkään edellytetä ostajataholta. Eipä tietenkään. Täällä osataan vain kumarrella ja nöyristellä.
Vertaus suomalaisten kiinteistökauppoihin Espanjassa ontuu. Onko siellä esitetty laskelmia, joiden mukaan merkittävä osa maasta olisi siirtymässä suomalaisomistukseen?
”Venäläiset eivät osta Suomea suomalaisilta./… Se on totta, että venäläisomistus on kymmenkertaistunut Suomessa viidessä vuodessa, mutta suhteellisuuden vuoksi syytä muistaa, millaisista määristä on kyse. Viime vuonna venäläisten kanssa kauppoja syntyi 619 kappaletta. Ne ovat edelleen marginaalinen ilmiö, vaikka kasvu onkin ollut voimakasta.”
Pelkkää mustan valkoiseksi inttämistä.
Ilmiö on monessa kunnassa kaikkea muuta kuin marginaalinen. Esimerkiksi Enonkoskella ulkomaalaisten (lue: venäläisten) osuus kiinteistökaupoista on jo yli 20%. (Sulkavalla peräti 45% !, [Itä-Savo 5.4.] – ok huom) Ja tilastossa eivät edes ole mukana mahdolliset venäläisomistukseen siirtyneiden suomalaisten osakeyhtiöiden nimissä tapahtuvat ostot. Myöskään mitään merkkejä venäläisten ostoryntäyksen laantumisesta ei ole, päinvastoin. Toistan Ilta-Sanomien toimittajan 23.2. esittämän kysymyksen: Kuka oikeasti käyttää pikkukunnissa valtaa, kun kiinteistömassasta yli puolet alkaa olla ulkomaalaisten omistuksessa?
”On lisäksi nurinkurista, että samaan aikaan, kun Parikkalan suunnalla toivotaan uutta rajanylityspaikkaa, vastustetaan venäläisten tuloa naapureiksi.”
Nurinkurista tuossa on vain se, miten pääkirjoittaja sekoittaa matkailun ja maansa myymisen.
*
Päivän otsikko:
“Puhelimeen ei ole aina pakko vastata!” – Toimittaja Karoliina Helander kännykkänsä orjuuttavaa sivuvaikutusta käsittelevässä kolumnissaan.
Helander on ehdottomasti oikeassa. Kenenkään ei tarvitse olla tavoitettavissa 24/7. Tai edes 12/7! Toivotaan nyt vain ettei hänen kapulansa hiljene kokonaan – etteivät hänen ystävänsä vedä hernettä nenuun… 
1 Kommentti(a)
Kommenttien RSS Paluuviiteosoite
Jätä kommentti
Moi! vaikka onkin jo vähän vanha tämä juttu, niin lisään pienen kommentin.
Suoritan siis ns. “hakuammuntaa”.
Niin, en minä ainakaan ole vetänyt mitään nekkuun
Mutta sepä tässä juuri on että en tiedä Karon puhelinnumeroa.
Ja se pitäisi jostakin keksiä kun aikanaan lupasin hänen isälleen yhden jutun.
No, nyt olisi sen jutun aika, osoitteen kyllä kaivoivat maistraatista mutta
puhelinnumeroa ei löydy = joko salainen tai ei ollenkaan.
Jos tässä nyt edes puhutaan samasta Karoliinasta, uskoakseni puhutaan.
Että jos joku sattuisi tietämään jotakin, niiin mailia minulle tai puhelimella (GSM) 0466106300 Kiitos!
Eli nuoruutensa Korpilahdella ja osin Jyväskylässä. Isän nimi OLI Risto Helender,
mutta hän on jo kuollut aikoja sitten, Mutta se lupaus on voimassa niin kauan
kuin minussa henki pihisee…